Näyttelyssä yksittäiset sanat, vaillinaiset lauseenpätkät ja hiljaisuus levittäytyvät katsojan ympärille video-, valokuva- ja tekstiteosten muodossa. Vähäeleiset teokset kertovat tarinaansa ensisijaisesti vaikenemalla ja nostaen esiin sen, mitä sanojen välille jää puuttumaan.
Näyttely on saanut alkunsa omista havainnoistani asuessani vieraan kielen keskellä. Luin paikallista sanomalehteä, vaikka en ymmärtänytkään sen kieltä. Poimin lehdestä ne yksittäiset sanat, jotka ymmärsin. Näyttelyä varten nämä sanat on käännetty englanniksi, ja ne tulostuvat videoteoksessa Print yksitellen paperiarkeille. Samat sanat toistuvat näyttelyn muissakin teoksissa: kontekstistaan irrotettuina sanoina ja fragmentaarisina, uudelleenkirjoitettuina lauseenpätkinä.
Vaikka näyttely pohjautuukin omiin havaintoihini, en halunnut kuitenkaan kertoa nimenomaisesti omasta kokemuksestani tai paikantaa kokemusta tiettyyn paikkaan tai kieleen. Ajattelen näyttelyn esittävän kokemuksen, joka voisi tapahtua monissa eri paikoissa, monilla eri kielillä ja monille eri ihmisille. Kielen tärkeyttä on vaikea pukea sanoiksi. Kieli mahdollistaa ajatusten, tiedon, tunteiden ja merkitysten välittämisen.
Minua kiinnostaa se, mitä jonkin poissaolo tai puute voi tuoda esiin. Mitä pystyn kertomaan katsojille tällaisilla teoksilla, jotka tuntuvat vaikenevan?
